 |
| Isoäidin kaupunkiasunto. Vesimaito. Palasokeri. |
 |
| Syntymäpäivä. Ohuet lautasliinat. |
 |
| Kesämökki. Muurinpohjaletut. |
 |
| Rivitaloasunto. Hedelmäsalaatti. |
 |
| Isoäiti. Uunijuusto. |
 |
| Piparkakut. |
 |
| Joulu. Luumukiisseli. |
 | |||
| Syntymäpäivä. Täytekakku. Suklaanapit. Mandariinipalat. |
 |
| Mummola. Tattaripuuro. |
 |
| Isoisoäiti. |
 |
| Voileipäkeksit. Meetvursti. Kurkkuviipaleet. |
6 kommenttia:
Tykkäsin ihan valtavasti tästä postauksesta. Että astioihin voikin liittyä paljon muistoja.
Heti aloin miettiä omia astioita ja mitä kaikkia tunnelmia niihin nivoutuu. Ja näin sinut syömässä voileipäkeksejä ja meetvurstia tuolta lautaselta.
Huikea juttu, kiitos.
Kirjailijattarelle: Eilen ihan yht´äkkiä aloin astiakaappia avatessani haistaa, miltä tattaripuuro tuoksui kesäaamuina mummolan keittiöstä vintille asti. Samassa kaikki muutkin astiat olivat täynnä menneisyyden makuja ja tuoksuja.
Jokapäiväisiin asioihin liittyy kokonaisia maailmoita, niitä vaan pitäisi osata pysähtyä katselemaan ja kuuntelemaan.
Ensinnäkin, aaahh taivaallisen ihania astioita!!
Toiseksi vihreä lasikulho, rivitaloasunto ja hedemäsalaatti. Minulla on vahva tunne, että olen syönyt hedelmäsalattia, rivitaloasunossa vihreästä lasikulhosta. Jos en samaisesta kulhosta ole ottanut, niin ainakin hedelmäsalaattia olen syönyt rivitaloasunnossa ja muistan, että se oli sen asukkaiden suosikkia!! =)
Itse olin hieman hämmentynyt, kun kaikkien mielestä hedelmäsalaatti on niin ihanaa ja itse huomasin, että en minä ehkä tästä niin paljon tykkääkään, kun jotenkin ne purkista kaadettavat hedelmäcoktailit ei maistui musta hyvältä ja toinen oli näin jälkikäteen ajateltuna se, että olin varmaan jo pieneneä jonkin verran allerginen lähes tulkoon kaikille hedelmille, joten kurkkua on saattanut hedelmäsalaatin jälkeen kummasti kutkutella ja syytä en ole silloin vielä tajunnut. Joka tapauksessa lämpimiä muistoja on jäänyt mieleen!! <3
Anna-Kaisalle: Todennäköisesti olet saanut hedelmäsalaattia juuri noista vihreistä lasikulhoista. Niitä oli monta pientä annoskulhoa ja yksi suuri tarjoilukulho. Suurin osa on nyt jo särkynyt.
Meillä ei koskaan tarjottu kaupasta ostettavia valmiita hedelmäcocktaileja (vaikka lapsena juuri sellaisista haaveilinkin - tyypillistä haluta aina juuri sitä, mitä ei saa) vaan äidin pilkkomia, viipaloimia ja kuutioimia tuoreita hedelmiä.
Voi surkeus hedelmäallergiaasi, jäät piristävistä annoksista paitsi!
En muista ollenkaan vihreitä pikkukulhoja, muistan vaan ison vihreän kulhon. Kummallista, miten asioita muistaa, liitän nimittäin ihan selvästi vihreään kulhoon myös hedelmäcoktailin maut.
Anna-Kaisalle: Ihmisen muisti on toden totta taianomainen.
Joskus muistaa asioita, joita ei haluaisi muistaa ja toivottuja asioita ei aina muista, vaikka kuinka yrittäisi pinnistää.
Sitten saattaa muistaa asioita, joita ei ole koskaan ollutkaan.
Ehkä samoja vihreitä Luna-kulhoja oli jossain toisessakin ystäväperheessä ja siellä tarjottiin minun himoitsemaani kaupan hedelmäsalaattia.
Tai sitten muisti teki tepposet;)
Lähetä kommentti