Se oli kiltti ja pilkullinen,
häntä pitkä patukka.
Se pissasi kokolattiamatolle ja
nukkui ruskeassa puusängyssä.
Sen karvoja oli vielä Fiatin takapenkillä,
vaikka se oli jo maatumassa mökkimetsän multiin.
Samaa makkaraa se söi vuodesta toiseen,
minäkin maistoin kerran ja hyvälle maistui.
Nyt samaa syö
se pieni ja vikkelä,
joka pissasi toisenlaiselle matolle,
koska kokolattimatto revittiin pois jo vuosia sitten.
Kiltti on tämäkin,
patukkahäntäinen.
Ei ihminen elä
ilman koiraa.