maanantai 31. tammikuuta 2011

Korkokengissä


Tätä leikkiä
minä rakastin.
Äidin viininpunaisissa saappaissa
minä hienona päästä varpaisiin.
Äidillä harvoissa kengissä korot.
Kuka kulkee korkokengissä töissä?
Ei minun äitini ainakaan.
Minun äitini
matalakantaisissa kengissään,
paksu tukka palmikolla,
nahkasolki puupiikillä kiinnitetty.
Ja juhlailtoina 
äidin pepitaruutuinen jakkupuku,
vaaleanpunaisessa rusetissa mustia pilkkuja.
Mutta parhaiten 
minä muistan tämän:
ennen lähtöä hyvänyönsuukko.

sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Kevein siivin



Kevein siivin 
kevättä kohti.
Huolettomasti,
hillittömästi,
hallitsemattomasti
lehahdellen.
Eikö 
satunnainen holtittomuus 
ole
sallittua,
ehkä jopa 
suositeltavaa?

perjantai 28. tammikuuta 2011

Etukäteisvarustelua



Kirppikseltä
ne löytyivät:
täydelliset tyynyt ja peitto
siirtolapuutarhamökkiini.
Enää puuttuu vain
se mökki...

torstai 27. tammikuuta 2011

Kauas pois

 

 Kunpa voisi lähteä.
Katkaista kaikki köydet
ja nousta ilmaan.
Seurata pilviin piirtyviä reittimerkkejä
ja päätyä
kaukaisiin maihin,
tuntemattomiin osoitteisiin.

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Keittokomerossa

 "Syömällä siitä selviää", sanotaan.
 Jääkaapilla olen eksyksissä enemmän kuin missään muualla.
 Maitotölkki polttaa sormia.
Minun kaapissani jauho on laiton tuote.
 "Syö."
 En saa haluta mitään.
 "Ota lusikka kauniiseen käteen. Ja veitsi ja haarukka."
 Keittokomerosta kasvaa labyrintti.
Tänään en tyydy kupilliseen teetä.

maanantai 24. tammikuuta 2011

Jo saa riittää!




Tämänpäiväisessä tuprakassa
iski ikävä.
Värejä!
Tuoksuja!
Muitakin ääniä kuin lumiauran
kolina ja piippaus!
Elämää!
Ikävissäni eksyin
viimekesäisiä kuvia selailemaan.
Jossakin tuolla se on,
kesä 
kärpäsineen ja kastematoineen,
vihreine versoineen.
Montako lumilapiollista vielä?

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Jäljet lumessa




Kauan olen astunut
varovasti,
jälkiä jättämättä.
Kun nyt käännyn
katsomaan taakseni,
huomaan jäljet lumessa.
Olenko tulossa
näkyväksi?

lauantai 22. tammikuuta 2011

Kotikulmilla







Tämä kaikki
keskellämme
kohisevana,
puhisevana,
sammumattomana.
Ja silti niin 
salattuna,
suljettuna,
piilotettuna.

perjantai 21. tammikuuta 2011

Hissunkissun kotosalla





Tekee hyvää
havainnoida ympäristöään.
Koti-iltana voi huomata,
että oma koti on
täynnä silmäniloa.
Arki voi olla kaunista.

torstai 20. tammikuuta 2011

Seinä


Olen juossut päin seinää.
Näin kyllä jo kaukaa,
mitä edessä on,
mutten osannut pysähtyä ajoissa.
Nyt rysähti niin,
että otsa on verillä.
Matka samaa reittiä takaisin on
niin pitkä, 
etten taida jaksaa kulkea sitä uudelleen.
Pusken läpi kiven.
Ensimmäinen isku teki jo siihen
murtuman.

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Hääpäiväherkkua




 Leivoin vanhempien hääpäiväksi
mehevän mustaherukkakakun.
36 vuotta vihkiäisistä. 
Sitä kelpaa juhlistaa suuremman luokan herkulla.

Herukkakaun pohjaksi käy hyväksi havaittu sacherkakkutaikina. 
Ohje löytyy Valittujen Palojen Kodin suuresta leivontakirjasta.

3 valkuaista
0,25 dl sokeria
3 keltuaista
0,5 dl sokeria
100 g margariinia
0,5 dl sokeria
45 g tummaa suklaata
1,25 dl vehnäjauhoa
0,5 dl perunajauhoa
1 rkl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

Voitele irtopohjavuoka.
Vatkaa valkuaiset vaahdoksi.
Lisää sokeri ja vatkaa vielä hetki.
Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi.
Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi.
Kun vatkaat tässä järjestyksessä, vatkaimia ei tarvitse pestä välillä!
Sulata suklaa, anna sen jäähtyä hieman ja lisää rasva-sokerivaahtoon.
Sekoita joukkoon keltuaisvaahto, 
keskenään sekoitetut kuivat aineet sekä
valkuaisvaahto.
Kaada taikina vuokaan. Tasoita pinta.
Paista 175 asteessa noin 55 minuuttia.
Anna kakun jäähtyä vuoassa noin viisi minuuttia ja kumoa sitten. 

Täyte valmistuu näppärästi näin:

Vatkaa purkillinen vispattavaa vaniljakastiketta vaahdoksi.
Lisää noin 1,5 dl esimerkiksi mustaherukkahyytelöä.
Vatkaa sekaisin.
Liota neljä liivatetta vedessä.
Liuota liivatteet kiehuvaan mehutilkkaan.
Lisää vaniljavaahtoon ja sekoita.
Levitä seos jäähtyneelle kakkupohjalle.
Vie kakku kylmään ja anna jähmettyä yön yli.

tiistai 18. tammikuuta 2011

Yhtymäkohtia


Pitkään luulin, ettei meillä ollut
muuta yhteistä kuin
isoisältä peritty
jalkaterien ulkoneva asento.
Ehkä ei ollutkaan.
Tai ehkä yhteistä olikin
niin paljon,
että kesti kauan opetella
näkemään ja hyväksymään omat piirteensä 
- hyvät ja huonot -
toisessa ihmisessä.
Tästä kaikesta en enää luopuisi.

maanantai 17. tammikuuta 2011

Kuhertelijat



Ne pyrähtelevät ja sirkuttavat,
syöksähtelevät ja säksättävät.
Niillä on kevättä rinnassa.
Ja minä, joka 
en linnuista mitään ymmärrä,
voin hyvillä mielin 
kuvitella niiden
kuhertelevan ja keimailevan
toisilleen ja keväälle.

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Tuprahduksia


Naapuritalo on ollut
autio.
Sydämessä sykähti, kun
talon piipusta yllättäen
tuprahteli savupilviä, joita
iltapäivän tuuli ilokseen riepotteli.
Kevät herättelee jo
yksinäisiä talojakin.

lauantai 15. tammikuuta 2011

Pakkanen piirtää





Pakkanen piirtää
kuvioita
kylmin sormin,
ilmeettömin kasvoin.
Mutta kuvat ovat keventyneet,
kirkastuneet.
Kevät on saanut otteen.
Ja minä huomaan:
jos olisin luovuttanut eilen,
en olisi nähnyt tätä.

perjantai 14. tammikuuta 2011

Tuoksuvia tuliaisia



Ystävät toivat matkalta
palan saippuaa.
Miten yhdessä palassa
voi tuoksua
koko kesä,
etelän kukkivat niityt ja
kaikki kauneimmat kuvitelmat?

torstai 13. tammikuuta 2011

Törröttäjät



 Pyryttää.
Yhä lisää talvea.
Mutta siellä ne seisovat,
talventörröttäjät,
muistutuksena tulevasta.
Ei aikaakaan, kun 
heinät heiluvat kesätuulessa.