tiistai 4. tammikuuta 2011

Pimennys



Aamupäivällä
kuu peitti auringon.
Helpottavaa,
että joskus pimenee
kirjaimellisesti,
ei aina vain minun
sisälläni.

4 kommenttia:

Mari kirjoitti...

Juuri tuon sävyinen hetki on minusta päivän runollisin ja kaunein. Silloin pysähdyn ja katson taivasta vähän pidempään. Ajatukset siintää hetkeksi jonnekin muualle ja mieleen tulvahtaa muistoja menneestä.

Siihen tarvitaan myös kaunis metsämaisema, niin tuttu ja turvallinen ihan niin kuin sinun kuvissa. Täällä taivas ei eilen näyttänyt tuota sävyä, eikä minulla ole metsääkään. Kiitos sinun kuvista, ne toimivat kaipuuseen yhtä hyvin kuin oikea maisema.

Kamomilla kirjoitti...

Marille: Kauheaa, ettei sinulla ole siellä metsää! Pitänee kuvata enemmän metsämaisemia, että pääset edes mielikuvissasi muihin maisemiin:)
Eilinen auringonpimennys ei kuulemma näkynyt mitenkään erityisen hyvin, mutta minusta nuo kuvan sävyt olivat ihan tarpeeksi erityisiä. Mutta minä en olekaan mikään tähtitieteilijä, joka kai olisi kaivannut eilen jotakin suurempaa ja erikoisempaa.
Ilonsa siis siinäkin, että on itse pelkkä jokapäiväinen taivaantuijottelija!:)

Kirjailijatar kirjoitti...

Oioi, hienosti sanottu. Minä en ehtinyt tuota pimennsytä nähdä, unohdinkin sen, vaikka luin etukäteen ja ajattelin, että pitää tarkkailla taivaita.

Mukavaa vuoden alkua sinne!

Kamomilla kirjoitti...

Kirjailijattarelle: Ei hätää, vaikka pimennys menikin nyt sivu suun. Kesäkuussa on tulossa seuraava pimennys. Jospa muistaisit silloin olla silmä tarkkana!
Ja kiitos samoin: toivottavasti vuosi on lähtenyt siellä kitkatta käyntiin.