Puuttaret

 

Keskellä kaupunkia

voi hetken aikaa kuvitella

joutuneensa

metsänhengetärten saartamaksi.

Kapeavyötäröiset, leveälanteiset

puuttaret

versovat elämää.

Kutsuttu

Kutsun

kesää kotiin.

Sataa sisälle,

tuuli tempoo tavaroita.

Pitäisikö piitata?

Kuulen

kadulta koulunloppumiskiireet.

Haistan

humahtaen hujahtavat heinät.

Varpaat vielä villasukissa.

Pian paljasjaloin.

Syy

Yritän löytää

syitä.

Syitä sinnitellä.

Syitä muuhunkin kuin sinnittelyyn.

Äidin tuoma syntymäpäiväorkidea

on kukoistanut kohta kaksi viikkoa.

Se riittäköön syyksi tälle päivälle.

Parempi

Kun aamulla

jaksaa välittää itsestään

niin paljon,

että pukee päälleen ja

piirtää itselleen kasvot,

tietää olevansa elossa.

Mitä sitten, vaikka

levittää valokynää huuliinsa ja

huulikiiltoa hammasharjaansa?

Tänä aamuna on ihan hyvä hymyillä.

Sen jälkeen

Tuli uusi päivä kuitenkin,

vaikka pienessä sykkyrässä

peiton alla

toivoin toisin.
Peilissä samat kasvot,
kapeammat ja kalpeammat kuin eilen.

Hukkaan heitetyt hetket.

Voimattomuus.

Antaisin jo olla,

mutta sinnikkäästi se sykkii,

sydän jonka soisin sammuvan.

Mustaa

   
On päivä, johon 

kasautuu koko ihmiskunnan epätoivo - 

tai ainakin yhden ihmisen kaikki toivottomuus.

Yleensä huonoina päivinä jaksaa uskoa siihen,

että tulee uusi päivä ja uusi mahdollisuus.

Mutta sitten tulee se päivä, 

jolloin pelkää

huomisen todellakin tulevan.

Ei jaksa nähdä edes valon himerrystä.

On hetki, 

jolloin ymmärtää

liian hyvin, että

huominen ei ole uusi mahdollisuus.

Sillä miten elämä voi muuttua, jos

ihminen itse ei muutu?

Tuuli se taivutti

 

On myrskynnyt

monta päivää.

Jospa jonakin aamuna 

heräisi hiljaisuuteen.

Siihen, ettei ryskyisi ja paukkuisi.

Ei sisällä eikä ulkona.

Suomi-Filmi-muistot

Nähdessäni

outoja vanhoja esineitä

minussa herää

kummallinen kaipaus

menneisiin aikoihin.

Ei omaan menneisyyteeni

vaan siihen, joka elettiin

kauan ennen minua.

Minulla on

elokuvamuistoja, 

valokuvamuistoja,

tarinamuistoja.

Kuvia 

isoäidin kertomuksista,

valokuva-albumeista,

kirjoista 

ja

Suomi-Filmeistä.

Eivät ne minun muistojani ole,

mutta minulla on kyky päästä niiden sisälle.

Sen olen lapsesta asti osannut.

Voi kukkia!

Kitkeriä, sanoi Kamomilla voikukanlehdistä.

Mutta kauniita ne ovat katsella.

En koskaan hankkisi voikukkarautaa.

Ytimessä

 

 

Ongelman ydin 

on tässä.

Näen sen,

tunnen sen,

se on piirtynyt minuun.

Mutta

kuihtuuko se pois

itsestään?

Poutapäivä palstalla

 

Palstan prinsessan edesottamukset ikuisti kuningataräiti. Kiitos!

Ensimmäiset siemenet 

on kylvetty.

Kärsimätön kylväjätär

odottaa nyt, milloin

päästään maistamaan 

porkkanaa ja punajuurta.

Vai kerätäänkö ensiksi 

härkäpapua, salaattia ja mangoldia?

Entä milloin 

kehäkukat

nostavat iloisenväriset päänsä mullasta?

Palstan prinsessalla 

on

hulmuava huntu ja

tarmoa enemmän kuin taitoa.

Todellinen kuva

Tänään 

näin itseni todempana kuin tunsin.

Lähtiessäni

tunsin olevani reipas ja rehvakas.

Tunsin jaksavani.

Kun käännyin katsomaan,

näin varjoni.

Painuneet hartiat,

roikkuvat kädet.

Lannistunut olento,

uupunut.

Väsymys iski äkkiä.

Sähköä ilmassa

 Joskus 

kesken kaiken säkenöinnin

huomaan hämmästeleväni,

olenko se todellakin minä,

joka seisoo tässä

oman raivoonsa lamaantuneena.

Ilma välissämme 

on läpipääsemätöntä,

täynnä tunnistamatonta,

hillitsemätöntä,

hallitsematonta,

hirvittävää.

En jaksa liikahtaa.

Viha kaikessa voimassaan

kahlitsee minut.

Silmiä räpäyttämättä

katson sinua.

Kun räpäytän,

muutumme taas ihmisiksi.

Kaunotar

Katseiden kohteena

ihmisen asussa.

Ei meistä monesta olisi samaan.

Talvella käy sääliksi,

kun neito seisoo paljaana pakkasessa.

Muulloin voi vain ihailla

ylvästä naista.

Mutta kun tarkemmin ajattelee:

jos hän itse olisi saanut valita,

olisiko asettunut keskelle kaupunkia

kaikkien katsottavaksi?

Tai jos olisi asettunut,

olisiko pukenut jotakin päälleen?

Tämä on 

miehen kuva naisesta,

miehen näkemä,

miehen käden veistämä.

Äkkiä katson uudella tavalla

ja jään miettimään.

Paljettipäivä

Aikuisena

saa pukeutua 

juuri niin kuin haluaa.

Surkean sateisena aamuna

valitsin

paljettitunikan ja kumisaappaat.

Syntymäpäivävalssi

Kuvan otti äiti. Kiitos!

Muori Pippurilla 

oli lusikkansa,

minulla Herra Harava.

Sateisesta säästä

kotiin palaavaa 

synttärisankaritarta

odottaa pöydällä

isoäidin tuoma kimppu.

Päin seiniä

On ihmisiä, jotka

eivät koskaan tunnu oppivan

yksinkertaisia asioita.

Niin kuin esimerkiksi sitä, että 

tiiliseinä murtuu harvoin

sitä päin juostessa.

Otsa kuhmuilla nämä paukapäät

laukkaavat yhä uudestaan

vakaita vastustajiaan päin.

Huoneet kukkia täynnä

Perinteinen retki

lähipuutarhalle on tehty.

Kasvihuoneiden 

lämmin ja kostea ilma,

mullan tuoksu,

pään sekoittavat värit.

Jo ensivilkaisulla tietää,

mitä haluaa viedä mukanaan.

Kieli keskellä suuta

raskaita laatikoita 

käsivarsien varassa tasapainotellen

kuljetaan parkkipaikalle ja

ajetaan kotiin.

Kukat löytävät paikkansa.

Kesä on tullut pihaan.

Tyyntä

Ensimmäisen kerran 

tänä vuonna

veteen heijastui

kesäpilviä.

Pirkko

En tunne eläimiä.

Koiran ja hevosen erotan toisistaan,

mutta eläinmaailman monenmoiset mönkiäiset

ovat minulle tuntemattomia.

Sain vieraakseni pilkullisen palleron,

kutsuttakoon häntä Pirkoksi.

Yllättävä kohtaaminen

sai aikaan

hyvänmielen hetken.

Rantatiellä

 

Rakkautta on ilmassa -

ja vedessä.

Iltataivas

Iltataivas oli ihmeellinen.

Pelotti,

mutten silti voinut olla katsomatta.

Seisoin silmiäni siristellen,

taivaalle tuijotellen,

kummasti kaivaten.

Tuima mies

 

Puistoa valvoo

pistäväkatseinen mies.

Täällä

ei tyhjäntoimittajia suvaita.

Työhön, työhön,

vuorineuvos komentaa.

Aidanviertä he kulkevat

eväspusseineen.

Ja portit pyörähtävät

niin kuin ennenkin,

kellokortit leimataan.

Pilli ulvoo puolenpäivän merkiksi,

nousee ja laskee.

Kaupungissa kaikki kohdallaan,

vuorineuvoksen valvovan silmän alla.

Joutsen

 

Äidin astiakaapissa

posliinijoutsen.

Tyhjänä se odottaa

äitienpäivää.

Äitienpäivänä poimin siihen

leskenlehtiä

ihan niin kuin silloin 

kauan sitten.

Olin ensimmäisen kerran päässyt

ystävän kanssa yksin ostoksille,

ostanut 

joutsenen ja pienen vaaleanpunaisen kortin.

Äitienpäivän aamuna kävelin

koulutien varteen ja poimin leskenlehtiä.

Tänä aamuna radanvarressa

kukkien ääressä kyykistellessäni tunsin, että 

minä se yhä olen,

sama tyttö.

Mutta nyt osaan jo laskea paremmin,

että rahat varmasti riittävät,

koriste-esinekaupassakin.

Äiti,

sinä opetit minut 

laskemaan ylöspäin.

Ja sen kaiken muunkin

sinä opetit.

Kiitos.

Aamukävelyllä

 

En tarvitse metsää

voidakseni tuntea

maailman hengittävän.

Tänä aamuna

kevät on kaikkialla.

Pieniä asioita

Joskus sen

voi sanoa

näinkin.

Tänään ei tuntunut tältä

 

Tänään ei ollut

ruusuntuoksuinen päivä.

Ei 

pinkki päivä.

Ei 

leikin hienoa rouvaa-päivä.

Mutta minä menin

myymälään, jossa oli 

paljon peilejä, kiiltäviä koruja ja tuuperruttavia tuoksuja.

Valitsin pulloista

pienimmän ja pinkeimmän.

Leikkasin ruusuihin uudet imupinnat

ja lakkasin kynteni.

Olo tuntui vieraalta ja virkeältä.

Vanha kunnon muuttumisleikki tepsi taas!

Pala maata

 Olen lainannut

palan maata,

multaisen aarin

rantarinteestä.

Pilvisen päivän puuhaa

Koko koti 

kirkastui.