On päivä, johon
kasautuu koko ihmiskunnan epätoivo -
tai ainakin yhden ihmisen kaikki toivottomuus.
Yleensä huonoina päivinä jaksaa uskoa siihen,
että tulee uusi päivä ja uusi mahdollisuus.
Mutta sitten tulee se päivä,
jolloin pelkää
huomisen todellakin tulevan.
Ei jaksa nähdä edes valon himerrystä.
On hetki,
jolloin ymmärtää
liian hyvin, että
huominen ei ole uusi mahdollisuus.
Sillä miten elämä voi muuttua, jos
ihminen itse ei muutu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti