Kannateltu

Miten olen päässyt

niin uskomattomien ihmisten

ympäröimäksi?

Tänäänkin 

niin monta kohtaamista.

Halauksia, hymyjä, huolenpitoa.

Lakossa

 

Näin tehdään parhaat löydöt:

1) Päätetään ryhtyä

vaatteidenostolakkoon.

2) Lähdetään puoli tuntia 

ostolakon alkamisen jälkeen kaupungille.

3) Katsellaan näyteikkunoita.

4) Päätetään pistäytyä kirpputorilla

katselemassa kirjoja.

5) Siirrytään vaivihkaa 

kirjahyllyltä muille hyllyille

"ihan vaan vilkaisemaan".

6) Törmätään 

täydelliseen hattuun.

7) Ei käydä 

omantunnontaistelua,

kun lasketaan kolikot tiskille.

8) Se on sitäpaitsi

Mary Pihlaja.

Vähän jokaista

En osaisi valita

vuodenajoista

sitä kaikkein rakkainta.

Kevään lapsi kaipaa

kesän polttavia päiviä,

syksyn hehkuvia hetkiä

ja

talven vaimennettua valkeutta.

Lapsen mieli

Ehei,

nuo lukuisat viivat pään päällä

eivät ole hiuksia.

Hiukset ovat 

tuo paksu tuppo päälaella.

"Entä ne muut sitten?"

kysyin minä ja osoitin tietämättömyyteni.

"Ne on vaan viivoja", 

vastasi taiteilija.

Mitäpä muitakaan?

Se aamu

Tuli viimeinkin

se aamu, jona

uskalsin pysähtyä.

Lähdön hetkellä

Ei kukaan muu

juokse ruusut kädessään perääni,

kun olen jo käynnistänyt auton.

Ei kukaan muu kuin

minun äitini.

Siksi, että niistä tulee

minulle hyvä mieli.

Roihu

Jos uskaltaisi raapaista,

syttyisi rätinä ja pauke.

Se ei ole ohi

Kerään voimia

voittaakseni 

tuhoajan lopullisesti. 

Happea!

Vuosikausia olen

hengittänyt tunkkaista ilmaa.

On aika 

vetää keuhkot täyteen

puhdasta ilmaa ja

uusia tuulia.

Hyvä hetki

Tuoksuvaa teetä,

valkoisia villapaitoja,

tuultaläpäisemättömiä takkeja

ja

sympaattista seuraa.

Päivän päätteeksi

pahaenteinen puhelu.

Mutta huonot uutiset oli

kevyempi kestää,

kun oli saanut elää

onnellisen aamupäivän.

Kaleidoskooppi

Kalos,

eidos,

skopein.

Kaunis,

kuva,

nähdä.

Olen nähnyt

peiliin heijastuvan kuvan

väärin.

Olen hukkunut

optiseen harhaan.

Nyt aion

katsoa tarkasti,

katsoa oikein.

Yhteenkasvaneet

 

Kaikista kolhuistaan huolimatta

yhä yhdessä,

entistä tiukemmin 

toisiinsa tarttuneet.

Kansalaisoikeus

Jokaisella pitäisi olla

piha, puu ja

portaat pihapuuhun.

Emon puikoilta

Osaisin tämän toki

itsekin,

mutta vain

näiden käsien tekemät

pitävät sydämenkin lämpimänä.

Se neljäs

Kun yksikin pala puuttuu,

kokonaisuus jää keskeneräiseksi.

Vai voisiko kuitenkin ajatella niin,

että kolme riittää ja

kaikki ylimääräiset ovat plussaa?

Ruttunaama

Sydäntenmurskaaja

päivähoidossa.

Reppuhaikeutta

Aamuissa on jo 

toisenlainen valo,

se sama joka seurasi

pientä ponireppuista koululaista.

Tekisi mieli ostaa

penaali,

pitkä rivi erivärisiä kyniä ja

lajitelma hajustettuja pyyhekumeja.

Samalla saisi hyvän syyn ostaa myös ainakin

uudet kengät ja

hiuspompulat.

Ilman niitä ei uusi lukuvuosi voinut alkaa.

Tingin viisikymmentä senttiä

 

Maailman navassa myytiin 

toisille tarpeettomia tavaroita.

Minä huomasin tarvitsevani

Martta-nimiset kengät ja

matkakertomuksen 1930-luvulta.

Pian polttava

Minä olen se

seinustalla kukkiva chili,

joka vasta virittelee voimiaan,

kun toiset jo tuntevat vahvuutensa.

Uusi päivä

Kahvia ja kenialaista teetä,

se torin paras herkku lihalla täytettynä,

tanssiva perulainen

ja villatakki kuin viisikymmentäluvulta.

Paras päivä,

paras mies.

Sato kypsyy

pappilan pihassa,

kypsyy ja putoaa puun juurelle.

Nämä ovat

kaikkien

eivätkä kuitenkaan kenenkään.

Kuka uskaltaa kajota

ei kenenkään omenoihin?

Pappa pamauttaa

Ajan kuin 

suurkaupungeissa kauheimmillaan,

tööttään, huidon ja huudan. 

Mutta kun 

pikkukaupungin pappa

peruuttaa päälleni,

tuijotan suu auki

enkä ymmärrä liikahtaakaan.

Kun on pamahtanut,

minun suuni aukeaa samalla kuin auton ovi.

Kurjan tarhurin satoa

Äiti kantoi kurpitsalle vettä, isä kuvasi. Kiitos kummallekin.

Jotakin on kasvanut,

vaikka tarhuri

uupui jo alkumetreillä.

Jos tänään saisin valita

Kelluisin.

Olen nähnyt sen

Jotkut asiat pysyvät ennallaan.

Ainakin se talo,

jossa viisivuotiaasta asti olen tahtonut asua.

Olen nähnyt itseni

seisomassa hellan ääressä

esiliina edessäni

lettuja paistamassa.

Olen nähnyt 

hillopurkin ja kermavaahtokulhon,

 nähnyt

iloisen joukon

lettulautastensa ääressä.

Olen nähnyt

portin sulkeutuvan

ystävien lähtiessä.

Olen nähnyt itseni

istumassa suuressa nojatuolissa

lukulampun valossa

kirja kädessäni,

koira kainalossani.

Jotkut asiat pysyvät ennallaan.

Ainakin se haave,

jota viisivuotiaasta asti olen hellinyt.

Se alkaa kallistua

Kohti kuulaita päiviä,

toisenväristä valoa.

Rojua

Olen kaivanut.

Ja mitä olen löytänyt?

Rojua.

Kulunutta, käyttökelvotonta.

Mutta tiedän, että

syvemmällä on

jotakin muuta.

Jotakin, mikä

ei ole ehtinyt ruostua,

ei kerätä itseensä vanhoja taakkoja.

Siksi kaivan edelleen,

kaivan kunnes kolahtaa.

Lapiot naulaan

Kaivaminen

uuvuttaa.

Lapioisin mieluummin

multaa

kuin

mieltäni.

Toisennäköinen

Kunpa

edes hetken aikaa

näkisi itsensä

toisten silmin.

Ne on ihanat

Kesä kasiysi.

Neonpinkit ja neonkeltaiset raidat.

Ikävä sitä pientä, pitkätukkaista tyttöä joka

kellohelmaisessa hameessaan 

viuhtoi kohti elämää.

Tertut

Tänään ymmärsin yht´äkkiä,

miten kaunis nimi on

Terttu.

Kaikki, mitä se tuo mieleen:

loppukesän lämpimät päivät,

kultaiseksi kääntyneen valon,

marjojensa alla raskaina notkuvat oksat.

Mutta mitä tulee mieleen nimestä

Marja-Terttu?

Grönlanti.

Kokkola.