Teetä ja leivoksia
keskiviikko 10. elokuuta 2011
Pappa pamauttaa
Ajan kuin
suurkaupungeissa kauheimmillaan,
tööttään, huidon ja huudan.
Mutta kun
pikkukaupungin pappa
peruuttaa päälleni,
tuijotan suu auki
enkä ymmärrä liikahtaakaan.
Kun on pamahtanut,
minun suuni aukeaa samalla kuin auton ovi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Uudempi teksti
Vanhempi viesti
Etusivu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti