Ylitinkö sen jo?

 
Se koomisen raja.

Sekoomisen raja.

Missä se ylittyy?

Siinäkö, 

kun kesken riidan ei enää muista mistä riitelee?

Kun peiliin katsoessa itku vääntyy nauruksi?

Kun laittaa villatohvelit bikinien pariksi?

Missä se kulkee

ja voiko itse edes huomata ylittäneensä sen?

Alttari

Tähän lasken

kaikki taakkani.

Palakoot ne pois,

hiiltykööt,

hävitkööt.

Mistä tiedän sen?

 Mistä tiedän todeksi sen,

minkä olen syntymästäni saakka kuullut?

Siitä, 

että istuit vieressäni kunnes nukahdin.

Että talutit

minut kylpyhuoneeseen,

kun jalkani eivät kantaneet.

Että leikkasit

kauneimmat oksat pelargoniastasi.

Että kannoit

kenkäkaupan kassia, 

vaikkei se painanut juuri mitään.

Siitä tiedän.

Ja kaikesta muusta.

Kuka siellä?

 

Ovi on yhä raollaan,

mutten osaa enää edes aavistaa,

kuka sen takana on.

Oletko tänään se sama

kuin vuosia sitten,

ennen kuin suljin oven perässäni?

Vai oletko se,

joka sai iskun vasten kasvojaan

eikä tahtonut enää tulla esiin?

Antaisit minulle merkin,

sillä

olen väsynyt 

seisomaan ja odottamaan.

Vääräkätinen veistäjä

Isoisä oli

niitä, joita käskettiin

vaihtamaan kynä toiseen käteen.

Ja isoisä vaihtoi.

Opetteli kirjoittamaan sillä,

joka opettajan mielestä oli oikea.

Mutta ei vasen käsi tekemättömäksi jäänyt.

Kun toinen käsi puita hakatessa väsyi,

isoisä vaihtoi kirveen toiseen käteen ja 

jatkoi samaan tahtiin.

Laulaen isoisä teki työtä,

vääräkätinen,

kaksikätinen.

Niin on minulle kerrottu,

sillä itse en muista.

En ehtinyt oppia tuntemaan

laulavaa 

veneenveistäjää,

reenajajaa,

pellonkyntäjää.

Minä tunsin 

hampaattoman, avuttoman miehen,

jonka yöpöydällä oli emalimuki

ja jolle isoäiti syötti muussattua banaania.

Mutta laulu, 

se jatkui vielä sittenkin kun

puhe oli jo kadonnut.

Matot

 

Lapsuuskodin matoilla 

tallustellessa iski

hirveä ikävä 

isoäitiä.

Häntä, joka 

toi Brunbergin suklaata vanhassa siirappipurkissa. 

Häntä, joka

laittoi saunanlauteilla vastan päähänsä

ja hupaili kerrakseen.

Häntä, joka

haettiin linja-autoasemalta

nyssäköineen, joissa oli

villasukkia, lapasia ja grillattu broileri.

Häntä, joka kutoi nuo

äidin ja isän lattioita lämmittävät matot,

joista osa on jo niin kuluneita,

että itku tulee.

Ihan niin kuin Malmstenin riepumatossa,

isoäidinkin matoissa on koko elämä.

 

Juhannushuone

 

Tahdon niiden tuoksuvan

tässä huoneessakin,

josta kesämieli on

kovin kaukana.

Haikea hetki

 

Ne kukkivat nyt.

Ne tuoksuvat.

Ja niiden tuoksussa on haikeus.

Ei enää lapsuuden kesiä.

Ei salaa pihistettyjä ruusunnuppuja taskuissa,

ei piikkejä sormissa

vaan oksasakset ja puutarhahansikkaat.

Piirretyt

Näinkö ne katoavat,

kaikki piirtämämme jäljet,

tuulten matkassa kaukaisuuteen?

Saa toivoa

Haituvien matkassa

haaveita.

Muhvinsseja

Äiti, kiitos kuvasta!

Tarkkaavaiset silmät,

vikkelät kädet ja

innokas mieli.

Hei me leivottiin!

Ansassa

 

Se syö minut

elävältä.

Minä temmon ja räpistelen,

mutta 

se tulee.

Se on kutonut minulle

verkon,

petollisen ansan.

Vanhaa puuta

Ei pelkkä pää

vaan 

koko ruumis.

Jokapäiväinen leipämme

Lämmin sämpylä.

Tarvitseeko muuta sanoa?

Sämpylätaikinan sekoitan näin:

Puoleen litraan kädenlämpöistä 

vettä tai maitoa

liuotetaan 50 g:n pala hiivaa.

Lisätään 1 tl suolaa ja

pari tl sokeria, hunajaa tai siirappia.

Lisätään jauhoja sekä

leseitä tai hiutaleita tai molempia

niin paljon, että vaivatessa muodostuu

kimmoisa muttei kova taikina.

Halutessaan takinaan voi sekoittaa myös esimerkiksi

erilaisia siemeniä, kuivattujen hedelmien paloja,

pähkinöitä tai aurinkokuivattuja tomaatteja.

Vaivaamisen loppuvaiheessa lisätään

sopivasti öljyä.

Taikinan annetaan kohota rauhassa.

Kohonneesta taikinasta

pyöritellään sämpylöitä.

Kokemukseni mukaan taikinasta tulee

24 hyvänkokoista sämpylää.

Sämpylät kohotetaan vähän aikaa pellillä,

voidellaan vedellä rapean kuoren aikaansaamiseksi ja

paistetaan 225 asteessa.

Lämmin sämpylä halkaistaan ja

sen päälle levitetään voita.

Ensimmäisen sämpylän päälle kuuluu

nimenomaan pelkkä voi.

Seuraavan maistiaissämpylän päälle voikin sitten

levittää esimerkiksi marmeladia.

Hetken hehkuva

Mitä muuta on 

ihminen

kuin

päivänlilja,

hetken hehkuva,

kotvan kukoistava?

Valmiina hyppyyn

 

Valmiina nousemaan siiville,

seuraamaan auringonläikkiä,

olemaan tietämättä seuraavasta hetkestä.

Perityt

Isoisän jalkaterät,

isoäidin sormet.

Mutkikkaita molemmat.

Tällaisilla

taivallettiin,

tehtiin työtä.

Minä vuorollani

lasken kilometrejä,

nurjia ja oikeita silmukoita.

Viat

Ne näivettävät.

Se alkaa sisältä

ja kun se on ehtinyt ulos asti,

saattaa olla jo liian myöhäistä.

Pörrää

Niitä on liikaa ja

ne pörräävät.

Kokonainen yhdyskunta

surisee.

Jos avaisin ikkunan,

pääsisivätkö ne ulos?

Tuskinpa ne minnekään lähtisivät,

päähäni pesiytyneet,

aivoihini asettuneet,

ajattelemattomat.

Raja hämärtyy

Yö ja aamu

lomittuvat toisiinsa 

kesäisin.

Aamukävelyllä

törmäsin nuoreen mieheen,

joka ei tiennyt

aikaa eikä paikkaa.

Minulla oli jo aamu,

mutta pojan yö 

oli venynyt pitkäksi

ja vaati nyt veronsa.

Jätin pojan

punahousuisten huomaan

ja jatkoin matkaani 

kesäistä päivää päin.

Arkinen

 

 
Meillä sitä kutsutaan

samettiruusuksi.

Mutta ei pieni kaunistelu

tee siitä yhtään sen ruusuisempaa.

Samettikukka.

Tagetes patula.

Voisiko nimi enää

proosallisemmalta

kuulostaa?

Samettikukka on arkinen.

Se haisee tympeältä.

Se on tuttu ja turvallinen.

Ja siksi niitä täytyy olla

joka kesä

äidin puutarhassa.

Lepohetki

Ollapa ulapalla

tuulen tuuditeltavana.

Venevarkaaksiko

tässä täytyy ryhtyä?

Valvova silmä

 

 Minulla on

valvova silmä.

Se valvoo 

yön pitkiä tunteja,

hämärää huonetta,

uneksi taipumatonta uupumusta.

Vohvelisydämiä

Vohvelirauta vuosimallia 1988

paistaa edelleen parhaat herkut.

Niille, joiden kaapista löytyy vielä tuo samainen

80- ja 90-lukujen suosikkilaite, 

paljastan nyt helpoimman ja herkullisimman

vohvelitaikinani ohjeen:

Riko kulhoon 2 kananmunaa ja

vatkaa niiden rakenne rikki.

Lisää joukkoon 

5 dl kylmää maitoa,

4 dl vehnäjauhoa,

1 tl leivinjauhetta,

1 tl suolaa sekä

1 dl öljyä.
Sekoita hyvin.

Taikinaa ei tarvitse seisottaa ennen paistamista.

Taikinasta paistetaan rapeita vohveleita,

jotka tarjotaan

joko suolaisten (esimerkiksi savulohi ja tuorejuusto) 

tai makeiden (esimerkiksi jäätelö tai kermavaahto ja hillo) 

täytteiden kera.

Jos taikinaa jää yli (sallikaa minun nauraa!),

se säilyy jääkaapissa seuraavaan päivään.

Pääskynen pussissa

Kotitalon vintti

koituisi pääskysten kohtaloksi,

ellei pelastuspartio

Kamomilla & Kassi

ehtisi hätiin.

Hetki

 

Iltakävelyllä

olin hetken aikaa

itsessäni.

Kalenterissani tänään

Lupaus

Lupaus keikkuu

hontelossa varressa.

En uskalla ajatella,

taipuuko se vain 

vai katkeaako.