Uuden kuun haaste

Huomenna alkaa uusi kuu.

Huomisesta alkaen haastan itseni 

näkemään 

joka päivä

ainakin yhden hyvän asian

sekä itsessäni että

ympärilläni.

Uskaltaako joku tarttua haasteeseen?

Maanantai on paras päivä yllätyksille

Posti toi

itse askarrellun,

omin käsin kirjoitetun 

kortin.

Kuoressa oli myös

joulukalenteri ja 

ihania terveisiä

rakkailta ystäviltä.

Musta maanantai

kirkastui

kirjekuoren repäisyllä.

Joulun ensisävelet

Virittyä jouluun,

antaa ajatusten soida

höyhenenkeveästi.
Hiljentyä kuulemaan,
pysähtyä katsomaan.
Ne helisevät jo,
joulun ensisävelet.

Hiipuva

Minä olen

lepattava liekki,

heikko kajo

sinisellä hetkellä.

Liekkiä täytyy ruokkia,

jotta se jaksaa palaa.

Mutta mistä voimaa,

kun on hiipumaisillaan?

Hyvänkokoisia haaveita

 

Kurkottelen kuuhun,

 sillä toteutumattomat haaveet ovat

välttämättömiä, jotta mieli pysyisi

jatkuvassa liikkeessä.

Kuuhun kipuamisessa täytyy kuitenkin olla

välietappeja. 

Tänään toteutui haave, 

minulle sopivankokoinen,

juuri tämän hetken täyttävä.
Toteutuneessa haaveessani
tassuttelen pampulat pomppaillen.

Heräämisiä

Montako kertaa päivässä voi herätä?

Miten illalla voi olla 

yhtä väsynyt kuin aamulla?

Jos koko päivänä ei opi mitään uutta,

onko päivä mennyt hukkaan?

Nyt on yhtä pimeää kuin

ensimmäisen heräämisen hetkellä.

Olinko välillä valveilla?

Parempi palata peiton alle ja

herätä vasta uuteen aamuun.

Mitä torttutaikinalle tapahtui?

Pötkö otettiin esiin jääkaapista.

Taikina kaulittiin levyksi.

Muotilla leikattiin ympyröitä.

 Ympyröiden keskelle lusikoitiin luumusosetta.

 Ympyrät taitettiin puolikuun muotoisiksi.

 Puolikuut ladottiin pellille ja paistettiin.

Ja lopuksi maistettiin.

Harakka huttua keittää

Pyryharakalla tuulinen päivä.

Väärin ymmärrettyjä ajatuksia,

kompurointia.

On uuvuttavaa taistella

omia tuulimyllyjään vastaan.

Torttutaikinatalkoot

Näin valmistuu

maailman paras torttutaikina:

Pukeudutaan joulunpunaiseen esiliinaan.

Valitaan leivontakulho sävy sävyyn esiliinan kanssa.

Kaadetaan kulhoon 3 dl kuohukermaa.

Vatkataan kerma vaahdoksi.

Lisätään 6,5 dl vehnäjauhoa ja 1 tl leivinjauhetta.
Sekoitetaan.

 Lisätään 200 g voita.
Sekoitetaan lisää.

 Tehdään taikinasta ensin möykky.

Sitten pötkö.

Kääritään pötkö kelmuun ja
nostetaan jääkaappiin jähmettymään.
Odotetaan, kunnes taikina on leivontajähmeä.

Valmiiksi tortuiksi taikina taiotaan näin:
Kaulitaan taikina ohueksi ja
otetaan siitä muotilla kolmisenkymmentä ympyrää.
Ympyrät täytetään luumusoseella ja
taitetaan perinteisiksi puolikuun muotoisiksi tortuiksi.
Lämmitetään uuni 250 asteeseen.
Paistetaan ja maistetaan.

Uuteen viikkoon

Hämäriä ajatuksia,

uupunut mieli.

Toiveissa parempi viikko,

virkeyttä ja valoa.

Mielen maisema

Minä olen

yksinäinen puu

pysähtyneen veden partaalla.

Minä seison

vastarannalla.

Tämä on talvi

Isoäiti liukastui ja mursi ranteensa.

Lapsena heitin pakkasella pipon pois ja

tuuletin pulkkamäessä kuumennutta päätäni.

Nyt minulla on siniset sormet ja

lapasissa lämmittimet.

Koo niin kuin kaneliässä

Joulu lähestyy ja purkit täyttyvät pikkuleivistä.

Tässä suvussa ässä on aavistus joulusta.

Leivomme Anni-Helenan kanssa-kirja neuvoo ässät näin:

200 g voita

2 dl sokeria

2 kananmunaa

2 tl leivinjauhetta

5 fl vehnäjauhoa

Pinnalle:

kanelia ja sokeria

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi.

Lisää joukkoon munat yksitellen hyvin vatkaten.

Sekoita vehnäjauho-leivinjauheseos taikinaan.

Anna taikinan jähmettyä viileässä paikassa.

Leivo taikinasta ohut tanko, käytä tarvittaessa jauhoja apuna.

Leikkaa tanko noin 8 cm:n pituisiksi pötköiksi.

Kierittele pötköt kaneli-sokeriseoksessa ja

muotoile ässiksi leivinpaperin päälle pellille.

Paista ässät 200 asteessa noin 10 minuuttia.

Harmaahiuksiset keinuttavat lanteitaan

Eturivin rouvilla on

sama syntymävuosi kuin

Mauno Koivistolla,

raitapaidat ja permanentit.
Takarivissä minä

päästä varpaisiin mustissa.

Peilistä näen itseni,

notkean kuin rautakanki.

Pienet rouvat 

joustavin polvin

tanssivat mitään ajattelematta.

Minulla on omat hampaat ja

hyppään korkeammalle,

mutta heillä on leveät hymyt ja

keinuvat lanteet.

Katoava eläintarha

Väsyneissä silmissä varjot kasvavat

kirahveiksi, kurjiksi, pöllöiksi.

Torkahtaessa ne kaikki 

heräävät eloon.

Näen levottomia iltapäiväunia

enkä herätessäni tiedä,

olenko nukkunut lainkaan.

Vilkuilen varpaisiini.

Ne ovat yhä paikoillaan.

Katselen kattoon.

Eläimet ovat kadonneet.

Särjetty

 

Joinakin päivinä on parempi

särkeä muki

ja sulkea suunsa 

kuin sanoa ne sanat,

jotka muuten syöksyisivät suusta.

On parempi

särkeä astia

kuin toisen sydän - tai omansa.

Valaiseva

On niitä, jotka

hehkuvat valoa

vain itselleen.

Sitten on niitä, jotka

valaisevat hehkullaan.

Minun isäni valaisee.

Sinun valossasi on voimaa,

josta riittää minullekin.

Monta kertaa olet hehkunut

minun pimeyteni sammuksiin.

Kiitos siitä.

Ja kaikesta muustakin.

Hyvää isänpäivää!

Kaupungin kadut

Lauantai-ilta kaupungissa.

Tyhjät kadut,

räikeät valot

satunnaisen kulkijan kummastella.

Minä rakastan 

tätä uneliasta kaupunkia,

joka nukahtaa silloin,

kun muualla vasta aletaan 

elää yötä.

Ein Anruf

"Meine Liebe", Mutti Dorle sanoo ja 

ikävä kuristaa kurkkuani.

Äkkiä minulla on ikävä

rumia lampaita

jättiläismäisiä kakunpaloja

Kölnin tuomiokirkkoa.

Mutta kaikkein eniten 

minulla on ikävä

sitä naurua, 

jonka vain Mutti Dorle osaa,

sitä kuplivaa, kähisevää, hirnuvaa naurua,

joka saa minutkin nauramaan

niin että vesi virtaa silmistäni.

Ja juuri silloin

puhelimen toisessa päässä

poreilee kaipaamani nauru.

Hetkeksi marraskuun suuri pimeys

kutistuu toukokuuksi ja

minun on helpompi hengittää.

Puen ylleni iloa

 
Hymy on ollut hukassa.
Siksi puen ylleni iloa.

Tämän takin taskut ovat täynnä

hyviä hetkiä,

muistoja lapsuudesta.
Nalle Luppakorvan tarinoita,

vanhan rouvan maalaamia satuja,
vesivärienkeleitä.
Tämän takin taskuihin mahtuvat
vain pienet kivet,
ei suuria suruja ollenkaan.

Purkillinen aurinkoa

Tänään

hellalla kiehui suuri kattilallinen

perinteistä joulunalusherkkua,

porkkana-appelsiinimarmeladia.

Ohje Strömsö-ohjelmasta vuosien takaa:

0,5 kg karkeaa porkkanaraastetta

0,5 l vastapuristettua appelsiinimehua eli 4-5 appelsiinia

0,5 sitruunan mehu

3 dl vettä

1 kg hillosokeria

Mittaa porkkanaraaste ja nesteet kattilaan. Keitä 10 minuuttia.

Lisää kattilaan hillosokeri. Keitä 30 minuuttia-1 tunti.

Voit tarkistaa kypsyyden marmeladikokeella:

laita marmeladia kylmälle lautaselle. Jos seos on vielä hieman juoksevaa,

on marmeladi valmista.

Kuumenna lasipurkit 100-asteisessa uunissa.

Keitä purkinkannet kattilassa.

Lusikoi kuuma marmeladi kuumiin purkkeihin ja sulje kannet.

Marmeladi säilyy tiiviissä purkeissa ainakin yhden vuoden -

paitsi että tulee syötyä jo paljon aiemmin!

Hallitsija

Hallitsija

samein silmin,

janoisin huulin,

otsallaan kuoleman merkki

katsoo puistoaan.

Autiot käytävät,

äänettömät puut.

Lähde kuivunut,

ei pisaraakaan janoisen juoda.

Ei mitään, mitä odottaa,

vain sylkeä kidastaan unohdusta,

antaa ajan pysähtyä.

Häivähdys punaista

Kerran, kun olin

maailmalta piilossa,

tuli Rouva S.

arvaamatta luokseni

pullollinen punaista mukanaan.

"Muista", hän sanoi, 

"että punaiset varpaankynnet piristävät aina."

Ja Rouva S. tiesi kyllä mistä puhui,

sillä hän oli katsonut varpaisiinsa monta kertaa.

Tänään lakkaan taas 

varpaankynteni punaisiksi

ja mielessäni on

Rouva S, ystävä, optimisti.

Jäljillä

Eksyin vuosia sitten.

Sen jälkeen jäljet ovat olleet

hukassa.

Viime aikoina on hetkittäin

tuntunut siltä, että 

olen lähempänä polun alkua.

Nyt on pidettävä

silmät ja aistit

avoimina.

Näitä hetkiä ei saa hukata,

ettei lumi peitä taas jälkiä ja

etsijä joudu aloittamaan alusta.

Hetki hämärässä

Istun hämärässä 

kovalla, kiiltävällä penkillä.

Korkealla kyyhky lentää

siniseen, purppuraan, valkoiseen valoon.

Kyyhkyn siipien alla istuu mies,

näppäilee kitaraa ja laulaa

ohikiitävästä hetkestä.

Ääni soi lävitseni ja

minulla on ikävä isoäitiä.

Kasakan lempi

 

Heinäkuu 1987, isän Saab 900.

Nuokun takapenkillä.

Autossa haisee helle ja

kasettisoittimessa pyörii 

Topi Sorsakoski.

Kuulen, kuinka Topi laulaa kaihoisasti

kasvavasta lemmestä.

En ymmärrä.

Marraskuu 2010, isän autotalli.

Remontoin nukkekotia.

Autotallissa haisee maali ja 

kasettisoittimessa pyörii 

Topi Sorsakoski.

Kuulen, kuinka Topi laulaa kaihoisasti

kasakan lemmestä.

Ymmärrän. 

23 vuotta kesti kuulla oikein ja ymmärtää.

Näistä se lähtee

 Hymy lähtee

lämpimistä varpaista, 

kiipeää kinttuja pitkin

ja kasvaa kohti korvanpieliä.
Villasukka on
hymyn lähde.

Raidoistaan kakku tunnetaan

 Tämän osaisin vaikka unissani:

tiikerikakku.

200 g voita

3 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

3 kananmunaa

4 dl vehnäjauhoa

2 tl leivinjauhetta

1 dl maitoa

2 rkl kaakaojauhetta

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen koko ajan vatkaten.

Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja lisää taikinaan vuorotellen maidon kanssa.

Erota taikinasta noin kolmannes ja sekoita siihen kaakaojauhe.

Mausta taikinan loppuosa vaniljasokerilla.

Kaada voideltuun vuokaan vuorotellen molempia taikinoita,

pohjalle ja pinnalle vaaleaa taikinaa.

Pistele haarukalla tiheään taikinan läpi, 

että kerrokset sekoittuvat ja kakun leikkauspinta marmoroituu.

Paista kakkua 175 asteessa noin tunti. 

Se on vielä täällä!

Tänään se tuli esiin piilostaan,

kaivattu aurinko.

Seisoin valossa,

katselin varjoani ja

hymyilin pitkästä aikaa.