Väsyneissä silmissä varjot kasvavat
kirahveiksi, kurjiksi, pöllöiksi.
Torkahtaessa ne kaikki
heräävät eloon.
Näen levottomia iltapäiväunia
enkä herätessäni tiedä,
olenko nukkunut lainkaan.
Vilkuilen varpaisiini.
Ne ovat yhä paikoillaan.
Katselen kattoon.
Eläimet ovat kadonneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti