Rauhaa

Tätä pulloa

opin rakastamaan

siitä asti, kun

kauneudesta jotakin ymmärsin.

Äidin rakas pullo,

läksiäislahja maailmalta kotiin palatessa.

Meren yli

40 vuotta sitten

huolella varjellen kuljetettu.

Nyt minun kodissani

rauhaa tuomassa.

Tahtoisin uskoa

vertauskuvan todeksi

omassa elämässäni,

meidän kahden välillä.

Ilman sähköä

Joinakin päivinä

pelkkä luonnonvoima

saa ne syttymään.

Pakenevat

En saa kiinni

ajatuksiani.

Ne karkaavat,

katoavat,

katalat.

Mutta eivät ajatukset

ole ainoat minua pakenevat.

Tavoittamattomissani

olen minä itsekin.

Voimaton

Jaksan jatkaa

pienissä pätkissä.

Taas kerran

Tämän typerämpi

ei voisi olla.

Kompastua joka kerran

viimeisellä portaalla

ja kieriä alas

ymmärtämättä edes

suojata itseään.

Kolhiintuneena

aloittaa kiipeäminen alusta.

Eikö ihminen 

koskaan opi,

että joskus on

paras antaa periksi?

Kaikki kunnossa

Mäyräkoiran maailmassa

kaikki kunnossa,

kun

keksipurkin kansi kolahtaa.

Korvat

Samoilla korvilla kuulee

eri päivinä eri tavoin.

Tänään 

en kuullut

sitä hiljaisuutta,

joka

eilen

sai minut pysähtymään.

Tapa katsoa

Kun osaan 

asettaa katseeni oikein,

näen sen läpi.

Turvassa

Aina valmiina suojelemaan.

Synninpäästö

Luulin olleeni

vääränlainen,

tehneeni

vääriä asioita,

sanoneeni

vääriä sanoja.

Kuulin 

oikeat sanat.

En ollutkaan syyllinen,

en vääränlainen ollenkaan.

Minulla on tilaa 

hehkua ja hengittää.

Särjettyä samettia

Ne kajoavat aina

kaikkein kauneimpiin.

Ensimmäinen kimppu

Uuden kodin

ensimmäinen kimppu.

Itse hankittu,

mutta mitä siitä?

Iloiseksi se kuitenkin tekee.

Kuvajainen

Aaamuhetkissä on

taikaa.

Me kaksi

Olemme asettuneet

taloksi.

Aamun ihastus

Samettisieni.

Outojen ovien takana

Tänään eksyin

talossa, jonka kummissa käytävissä

en ollut käynyt

kai kahteenkymmeneen vuoteen.

Minun muistoissani

siellä tuoksui toisenlaiselta

eivätkä 

ovet ennen näyttäneet siltä,

että niiden taakse voisi kätkeytyä

kokonainen komppania 

kauhuelokuvan kammotuksia.

Sain sadetta

En enää osannut

pelätä.

Olisi kai pitänyt,

sillä nyt en ollut varautunut.

Ei varjoa

virtaavan veden varalle,

ei suojaa

tönivältä tuulelta.

Olin suojaton

ja se kaatoi minut.

Se on alkanut

Pikkuhiljaa

paloittain

kotia kooten.

Ihmetellen

 

Vaikka lukisin

kaikki biologian kirjat

ja saisin selitykset

kaikkein viisaimmilta,

en silti koskaan 

ymmärrä,

miten luonto saa aikaan

nämä ihmeet.
Miten nupun tilalla voi olla kukka?
Miten kukan paikalla kypsyy marja?
Katselen ja ihmettelen.

Kummallinen aamu

 

Kummallinen

sunnuntaiaamu.

Ei vastaantulijoita,

ei ääniä,

ei hajuja.

Kostea hämärä

ympärilläni.

Äkkiä sumun keskellä

lähestyvät valot.

Kohtaavat, ohittavat,

katoavat.

Malttamaton muuttaja

Olen kärsimätön,

tunnustan sen.

Tällä kertaa siitä on

todisteena

Aino-tossun jälki

vastamaalatussa kynnyksessä.

Kello

Toivon, että

se soisi

usein ja lujaa.

Yhtenä aamuna

Näistä aamuista

ei saa kyllikseen.

Haisevat huoneet

 

Vihaan,

pelkään,

kammoan

näitä

huoneita, vaatteita, hajuja, laitteita.

Tällä kertaa riitti

yksi päivä.

Pian tämä kaikki on

menneisyyttä.

Olen päättänyt niin.

2 h+kk

Ilta-auringossa

suunnittelemassa,

haaveilemassa,

jälkiä jättämässä.

Ovenpielen maali ei

sitten ollutkaan vielä kuivunut.

Viimeisiä

Tiedän, että

pensaassa on marjalude.

En näe sitä, mutta

haistan sen kummallisen tuoksun.

Siellä täällä 

oksien lomassa

hehkuu valtavankokoisia vadelmia,

suurempia kuin koko kesänä.

Viimeisiä kesäisiä hetkiä.

Sunnuntaiaamuna

Se ystävä,

jolla on aina

huulipunaa ja hajuvettä,

tulee pussillinen kantarelleja mukanaan.

Se ystävä,

joka aina

puhelun päätteeksi sanoo,

että olen tärkeä.

Pieniä suuria rakkauden tekoja.

Muutosten keskellä

Ei se ole

maailma ympärilläni,

joka muuttuu.

Minä se olen,

keskeneräisempi

kuin koskaan kuvittelinkaan.

Keltaista

Olen kulkenut

tyhjissä huoneissa,

katsonut ulos ikkunoista.

Puut ovat kasvaneet

enkä näe 

sillalle saakka.

Kun äiti seisoi 

saman ikkunan ääressä,

hän näki 

sillan korkean kaaren.

Mutta yhä ovat tallessa 

samat kukat kaakeleissa,

äidin sormien kiinnittämät.

Vielä hetken aikaa

kaapit ovat auringonkeltaiset

niin kuin äidin aikoina,

sitten tilalle tulee jotakin muuta.

Vielä hetken aikaa

huoneet ovat tyhjät.

Sitten ne täyttää

minun elämäni.

Räpytellen

Hädissään,

hämmennyksissään

lähdössä

lentoon.