Keltaista

Olen kulkenut

tyhjissä huoneissa,

katsonut ulos ikkunoista.

Puut ovat kasvaneet

enkä näe 

sillalle saakka.

Kun äiti seisoi 

saman ikkunan ääressä,

hän näki 

sillan korkean kaaren.

Mutta yhä ovat tallessa 

samat kukat kaakeleissa,

äidin sormien kiinnittämät.

Vielä hetken aikaa

kaapit ovat auringonkeltaiset

niin kuin äidin aikoina,

sitten tilalle tulee jotakin muuta.

Vielä hetken aikaa

huoneet ovat tyhjät.

Sitten ne täyttää

minun elämäni.