Tätä olen kaivannut.
Tätä olen pelännyt.
Että valo tulee taas ja
minun täytyy valita:
jäänkö varjoon vai
uskallanko viimeinkin valoon?
Tässä valossa näen kaiken kirkkaammin.
Heikkouteni ja haurauteni,
jokaisen särön ja sortuman,
mutta myös sen,
mikä minussa on
vahvaa, väkevää, virtaavaa.
Katse tahtoo kiinnittyä
murtumiin
ja sivuuttaa sen, mikä vielä on
ehjää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti