Pian on kevät ja
minä ajattelen kuolemaa.
Ei kenenkään pitäisi keväällä kuolla.
Tulee valoisaa, vihreää, elävää
ja juuri silloin joku joutuu lähtemään.
Mutta ehkä onkin hyvä
lähteä juuri keväällä.
Saa lähteä
auringon paistaessa,
kukkien puhjetessa,
lintujen laulaessa.
Ja kuka tietää:
ehkä toisella puolellakin
on valoisaa.
2 kommenttia:
Tulinpa tästä surulliseksi. Minusta on aina ollut ihmeellistä, että keväällä tehdään eniten itsemurhia, tai näin olen ainakin kuullut sanottavan. Onko kaikki heräävä ja kaunis luonto liikaa, jos on itse murheesta raskas?
Kirjailijattarelle: Minä olen kuullut saman - että kevät on varsinkin monelle masentuneelle vaikeaa aikaa. Surullista, ettei kasvava valo lisää toivoa, kun mieli on uupunut.
Itse jäin eilen miettimään keväistä kuolemaa siksi, että lyhyen ajan sisällä olen kuullut useammankin suruviestin - en kenenkään läheiseni kuolemasta, mutta läheisten ihmisteni läheisten. Toisten suru on herättänyt ajatuksia.
Lähetä kommentti