Minusta kilisevä taivas on kauniisti sanottu. Tuli heti mielleyhtymä ja tunnistin tuon tunteen. Kaupungissa ei koskaan ole ihan pimeä, aina joku valo jossain pilkahtaa.
Kirjailijattarelle: Joskus kaipaan sitä pilkkopimeyttä, jossa yksikään valo ei riko yksinäisyyden tunnetta. Sellaista ei kaupungissa tavoita. Toisinaan taas tuntuu lohdulliselta, että ympärillä on valo, pienikin, jos olo muuten on liian yksinäinen.
Ystävyys on kuin pikkuinen ukko jolla on taskussa avain ja lukko. Sillä se sitoo ystävät yhteen niin kuin maamies pellolla lyhteen. Näin sinä kirjoitit minulle suloiseen muistikirjaan yli kaksikymmentä vuotta sitten. Hyvää ystävänpäivää ja kiitos ihastuttavasta kortista!
Marille: Jälleen kerran maanantainen ilonpilkahdus sinulta - kiitos siitä! Tajuatko, miten vanhoja me jo olemme? Ja miten vanhana minä synnyinkään, kun jo varhaisina vuosinani siteerasin mokomia ikivanhoja kliseisiä loruja?:)
Tajuan, etenkin kun luokkakaverini joka on syntynyt 90-luvulla meinasi pyörtyä kun tutki ajokorttiani :) Ja tämä nimenomainen loru on oikea klassikko! Mitä enemmän olen ajatellut, niin sitä enemmän olen tullut siihen tulokseen, että tämä ikä on ihan jees. Voi pitää karkkipäivän milloin haluaa, mennä ulos pipotta jos siltä tuntuu ja siivota kun huvittaa!
Marille: Olet oikeassa. Vaikka ne asiat, joita lapsena uhkasi tekevänsä aikuiseksi kasvettuaan, eivät välttämättä enää tunnukaan niin ylimaallisen suurilta kuin silloin kuvitteli. Esimerkiksi ilman päähinettä kulkeminen pakkasella tuntuu nykyään täysin typerältä, vaikka lapsena kuvitteli sen olevan ihanaa!:) Tärkeintä taitaakin olla valinnanvapaus: voi kulkea paljain päin tai pipo päässä siitä kenenkään kanssa kiistelemättä. Ehkä pistäydynkin tänään paljain päin tuohon jäsenet jähmettävään pakkassäähän - vain siksi, että voin tehdä niin!;)
6 kommenttia:
Minusta kilisevä taivas on kauniisti sanottu. Tuli heti mielleyhtymä ja tunnistin tuon tunteen. Kaupungissa ei koskaan ole ihan pimeä, aina joku valo jossain pilkahtaa.
Kirjailijattarelle: Joskus kaipaan sitä pilkkopimeyttä, jossa yksikään valo ei riko yksinäisyyden tunnetta. Sellaista ei kaupungissa tavoita.
Toisinaan taas tuntuu lohdulliselta, että ympärillä on valo, pienikin, jos olo muuten on liian yksinäinen.
Ystävyys on kuin pikkuinen ukko
jolla on taskussa avain ja lukko.
Sillä se sitoo ystävät yhteen
niin kuin maamies pellolla lyhteen.
Näin sinä kirjoitit minulle suloiseen muistikirjaan yli kaksikymmentä vuotta sitten. Hyvää ystävänpäivää ja kiitos ihastuttavasta kortista!
Marille: Jälleen kerran maanantainen ilonpilkahdus sinulta - kiitos siitä!
Tajuatko, miten vanhoja me jo olemme? Ja miten vanhana minä synnyinkään, kun jo varhaisina vuosinani siteerasin mokomia ikivanhoja kliseisiä loruja?:)
Tajuan, etenkin kun luokkakaverini joka on syntynyt 90-luvulla meinasi pyörtyä kun tutki ajokorttiani :) Ja tämä nimenomainen loru on oikea klassikko! Mitä enemmän olen ajatellut, niin sitä enemmän olen tullut siihen tulokseen, että tämä ikä on ihan jees. Voi pitää karkkipäivän milloin haluaa, mennä ulos pipotta jos siltä tuntuu ja siivota kun huvittaa!
Marille: Olet oikeassa. Vaikka ne asiat, joita lapsena uhkasi tekevänsä aikuiseksi kasvettuaan, eivät välttämättä enää tunnukaan niin ylimaallisen suurilta kuin silloin kuvitteli. Esimerkiksi ilman päähinettä kulkeminen pakkasella tuntuu nykyään täysin typerältä, vaikka lapsena kuvitteli sen olevan ihanaa!:) Tärkeintä taitaakin olla valinnanvapaus: voi kulkea paljain päin tai pipo päässä siitä kenenkään kanssa kiistelemättä.
Ehkä pistäydynkin tänään paljain päin tuohon jäsenet jähmettävään pakkassäähän - vain siksi, että voin tehdä niin!;)
Lähetä kommentti