Jos silloin ennen
olisit tullut minua vastaan
sellaisena kuin nyt olet,
olisin tuskin tuntenut sinua.
Ei puisilla pompuloilla sidottuja saparoita,
ei isoäidin tekemää helmineuletta,
ei laivamatkalta ostettua tuoksua,
ei suuria silmälaseja eikä
kelloa pitkässä kaulaketjussa.
Lyhyissä hiuksissa harmaata,
vieraat vaatteet,
vieras tuoksu,
sirot silmälasit eikä enää
kelloa ranteessakaan.
Mutta tänään,
pitkästä aikaa,
tuttu tuoksu ja
pahvilaatikosta etsimäsi helmineule.
Sinä
melkein sellaisena kuin
sinut muistan.
2 kommenttia:
Minä pidin tästä tekstistä paljon. Se toi mieleen omia muistoja. Kello pitkässä kaulaketjussa, minäkin tunsin sellaisen ihmisen.
Kirjailijattarelle: Minä ihailin sitä kelloa, en tuntenut ketään toista, jolla olisi ollut sellainen. Kummallista kyllä: nykyään, kun ajalla ja sen puutteella tuntuu oleavn ihmisille valtavan suuri merkitys, yhä harvempi käyttää enää oikeaa kelloa. "Kun mulla on se puhelin..."
Ehkä aika kulkisi hitaammin, jos käytettäisiin vielä oikeita kelloja. Pitäisi pysähtyä hetkeksi joka kerran, kun ottaisi kaulassa keinuvasta kellosta kiinni ja tarkistaisi ajan.
Lähetä kommentti