tiistai 11. tammikuuta 2011

Niin kutsuttu sydämeni


Minun sydämeni,
kivestä veistetty.
Pidä sitä hellästi,
niin ehkä kivikin
lämpenee sykkiväksi.

2 kommenttia:

Anna-Kaisa kirjoitti...

Lämpimiä henkäyksiä lähetän, jotta sydämesi sykkisi! <3

Tänään aamulla olo oli hyvin ärtynyt ja silloin tuli mieleeni kirjoittamasi tarina herneistä ja se rupesi niin makiasti naurattamaan, että ei tarvinnut herneitä iltaan asti nenästä nyppiä! :)

Luistelu on myös sangen jännittävää puuhaa ja huiminta on se irtipäästäminen. Onneksi monesti on mukana joku, jonka luokse voi palata ja pyytää tukea pystyssä pysymiseen.

Kun vuosien jälkeen laitoin oikeasti uudet luistimet jalkaan ja lähdin kokeilemaan pitkästä aikaa luistelua, niin mukana olleella siskolla ja miehellä oli hauskaa. Kävi nimittäin niin, että kun halusin palata penkille kiristämään luistimia, niin sujuvasti liuin ohi ja huutelin, että miten näillä jarrutettiin...mulla oli kuulemma ollut näkemisen arvoinen ilme. :) Penkkahan se siinä tuli vastaan, mutta vauhtia ei kyllä kovin ollut kun sinne tupsahdin ;)

Kamomilla kirjoitti...

Anna-Kaisalle: Kiitos henkäyksistä!
Ja hyviä luisteluretkiä, pääasia että on hauskaa - sekä sinulla että yleisöllä. Naurua ei taatusti ole liikaa tässä maailmassa!