Joulukalenterin hakeminen
varaston hyllystä on joka vuosi
juhlahetki.
Tämä kalenteri on ilo silmille ja korville:
se nimittäin soi!
Ja sitten se haaste:
tänään pidän itsessäni erityisesti siitä, että
osaan yllättää ihmisiä iloisesti.
Ympäröivässä maailmassa olen tänään kiitollinen
ihanista naapureista.
Kas vain:
ei se niin vaikeaa ollutkaan!
Mitä hyvää sinä olet nähnyt tänään
itsessäsi ja ympärilläsi?
6 kommenttia:
Kykyä heittäytyä ja olla oma itseni ja hirvittävän hauskoja koulukavereita, jotka jaksaa olla avuliaita ja iloisia.
Marille: Kerrassaan hienoja löytöjä!Nuo asiat, jotka itsessäsi olet oivaltanut, riittäisivät varmaan koko ihmiselämän ajaksi!:)
Siis voiko olla jännemmän ja ihanan oloista joulukalenteria! :)
Tänään minua ilahdutti leivinuunissa rätisevät puut ja hahtuvaiset lumihiutaleet! Ja ehdottomasti sisko-kullan ehdotukset juhlakakun koristuksiksi saivat naurun pulppuamaan!
Hyvää joulukuuta!
Anna-Kaisalle: Minä en kyllästy ihailemaan tuota joulukalenteriani! Miten suloisen talvisia sinun ilonaiheesi ovatkaan. Yhtä aikaa niin arkisia ja samalla jotenkin ylellisiä. Toivottavasti sinulla oli aikaa istahtaa tulen ääreen. Ja vielä juhlatkin tulossa? Siinäpä iloa kylliksi! Hyvää joulukuuta sinullekin!
Onpa suloinen joulukalenteri. Se siis soi? En ole koskaan tavannut tuollaista, soivaa joulukalenteria.
Tänään ehdin jo iloita siitä, että muistin vihdoinkin kastella kukat.
Kirjailijattarelle: Toden totta, kalenterini soi. Jonnekin sen sisälle on nimittäin kätketty soittorasia ja katossa on nappula, josta se väännetään soimaan. Todennäköisesti soittorasia on kuitenkin pelkkää hämäystä ja kalenterin uumenissa on monta pientä tonttua soittamassa...;)
Olet löytänyt ilonaiheen jo hyvissä ajoin aamulla - siitä iloitsevat varmasti kukkasikin!
Lähetä kommentti