Huomasin tällä viikolla, että
olen rypyssä.
Nauraessa silmäni ovat
kapeat viirut uurteiden lomassa.
Katselin kasvojani peilistä
enkä tiennyt mitä tuntea.
Nämäkö ovat niitä
elämisen merkkejä?
Vieläkään en ole ostanut
silmänympärysvoidetta.
Ehkä nyt olisikin jo
liian myöhäistä.
2 kommenttia:
Koskaan ei ole liian myöhäistä!! Minultakin ryppyvoide löytyy kaapista, tosin muistan käyttää sitä ehkä kerran kahdessa kuukaudessa, joten sitä vaan jatkaa rypistymistään ;)
Kovastihan kauneudenhoitoalan ammattilaiset ovat sitä mieltä, että 30 kympin korvilla on syytä rueta tekemään "taikojaan", jotta ei ennen aikaisesti rupsahda...mutta missä sitä sitten ne elämänjäljet näkyvät?
Mitä hyvää olet itsessäsi tänään nähnyt?
Anna-Kaisalle: Rypistymistäni ihmetellessäni näin, että minulla on oikein hyvät kulmakarvat. Niihin olin eilen tyytyväinen.
Eivätköhän ne elämän jäljet jää ihmiseen sekä sisäisesti että ulkoisesti, vaikka voiteilla itsensä päällystäisikin. Ne jäljet voivat kuitenkin olla niin monenlaisia: voi rypistyä ilosta, surusta, uupumuksesta. Ja joskus näyttää siltä, että jokin ilo saa vanhankin ihmisen rypyt hetkellisesti siliämään.
Lähetä kommentti