On ilo aloittaa uutta.
Loppuunsaattaminen on vaikeampaa.
Mutta miksi soimata itseään keskeneräisyydestä,
töidensä tai itsensä vaillinaisuudesta?
Eikö koko elämä jää aina kesken?
Lähtiessä jokin jää aina viittä vaille valmiiksi,
vaille viimeistä silmukkaa.
Kaikki entinenkin on vielä kesken,
mutta minä aloitan jo uutta
enkä edes halua tietää,
mitä tästä syntyy.
4 kommenttia:
Keskeneräisyys on pysyvä asiaintila. Olemme aina matkalla ja vaiheessa.
Oivalsin sen ei niin kauan sitten ja kyllä helpotti. Ei se tarkoita sitä, etteikö asioita ottaisi vakavasti.
Liinalle: Totta. Uuden alku ei välttämättä tarkoita vanhan hylkäämistä tai keskenjättämistä - päinvastoin. Uusissa aluissa saattaa itää siemen jonkin vanhan loppuunsaattamiseen.
Ja kiitos kommentistasi, se on mun kaikkien aikojen ensimmäinen blogikommenttini ja lämmitti mieltä valtavasti!
Minä olen oppinut sietämään keskeneräisyyttä, ainakin jollakin tapaa. Jos kaikki olisi valmista, ei olisi mitään mistä haaveilla ja unelmoida. Ja minä ainakin olen ihan keskeneräinen luomus.
Kirjailijattarelle: Keskeneräisyyden sietämisessä olisi minullakin paljon opittavaa. Kärsimätön luonteeni vaatii kuitenkin saamaan valmiiksi samaan aikaan kun toinen minäni sanoo, ettei ole edes hyvä olla kaikessa loppuunsaatettu. Todellakin: kaiken valmiiksi saaminen tarkoittaisi samalla myös haaveiden loppumista ja kukapa meistä sitä haluaisi!
Lähetä kommentti