Tekeekö mikään olon turvallisemmaksi kuin vanhat kirjat?
On ihanaa löytää jokin lukematon tyttökirja
kirjaston varastopäivästä tai antikvariaatin hyllystä.
Annan sormeni liikkua selkämyksiä pitkin ja
valitsen kirjoja pelkän nimen ja kannen kuvan perusteella.
Säästän kirjoja pahojen päivien varalle.
Aina pitää olla hyllyssä piristyskirja odottamassa
arvaamatonta alakulon hetkeä.
Vanhojen kirjojen hyllyjen ääressä olen törmännyt odottamattomiin aarteisiin:
Aino Acktén omaelämäkertaan,
Nelma Sibeliuksen nuorten- ja lastenkirjoihin,
täysin tuntemattomien suomalaiskirjailijoiden nuorisonkertomuksiin.
Kirja on turva, ilo ja valo.
3 kommenttia:
Mikään ei ole ihanampaa kun ympäröidä itsensä rakkailla kirjoilla. Ne ovat kuin vanhoja tuttavia, jotka pysyy mukana vuodesta toiseen.
Minäkin keräilen kaunis kantisia kirjoja, kauniilla tarinoilla. Anna ystävämme-kirjasarja on ikuinen suosikki.
Minäkään en osaa luopua kirjoista. Melkein mistä tahansa muusta, muttei kirjoista. Koti ilman kirjoja on jotenkin tyhjä.
Marille: Montgomeryn Anna-sarja ei kyllästytä koskaan. Siihen tulee palattua yhä uudelleen ja uudelleen, vaikka välillä saattaisi olla vuosien tauko.
Kirjailijattarelle: En voisi kuvitella kotia ilman kirjahyllyä (tai kirjapinoa vuoteen vieressä ja lipaston päällä ja milloin missäkin...). Kirjoista on tuskallista luopua. Siksi kirjahylly onkin tupaten täynnä ja kirjakasat siellä täällä kasvavat. Pitäisi kai hankkia uusi hylly!
Lähetä kommentti