Tuli uusi päivä kuitenkin,
vaikka pienessä sykkyrässä
peiton alla
toivoin toisin.
Peilissä samat kasvot,
kapeammat ja kalpeammat kuin eilen.
Peilissä samat kasvot,
kapeammat ja kalpeammat kuin eilen.
Hukkaan heitetyt hetket.
Voimattomuus.
Antaisin jo olla,
mutta sinnikkäästi se sykkii,
sydän jonka soisin sammuvan.
2 kommenttia:
Aina, aina on toivoa!!! Vaikka peiton alla maatessa, maailman pienimmäksi ja näkymättömäksi sykkyräksi kutistuessaankin siltä ei tuntuisi. Sykkyrästikin voi lähteä ja lähtee pieni verso aina kasvamaan! Toivoa, uskoa ja rohkeutta ystäväni! <3
ps. saitko viherpeukalopostia?
Anna-Kaisalle: Kiitos sanoistasi - ja kiitos viherpeukalopostista, perille tuli!:)
Viime ajat ovat olleet niin kovin vaikeita, että ystävän toiveikkaille sanoille on nyt todellinen tarve.
Lähetä kommentti