torstai 14. huhtikuuta 2011

Suru siivillään


Minne tahansa menenkin,
ne seuraavat mukanani.
Jostain ilmestyy
äänetön parvi,
kaartelee ylläni ja
katoaa
palatakseen taas kulkuani vartioimaan.
Tänään niiden siivet
eivät tunnu
raskailta.
Ne suojelevat minua,
ottavat osan surustani siivilleen.

2 kommenttia:

Kirjailijatar kirjoitti...

Hyvä, jos ne ottavat osan surustasi. Kun vielä oikein kantaisivatkin sinua siivillään. Toivottavasti ajat muuttuvat pian valoisemmiksi.

Kamomilla kirjoitti...

Kirjailijattarelle: Kiitos lämpöisestä toivotuksestasi!
Uskon, että kaikki muuttuu vielä kirkkaammaksi ja kevyemmäksi.
Sitä odotellessa...