Puro
vanhan koulutien varrella
tulvii.
Puro, jota jo kauan sitten sanottiin joeksi.
Jokena se pysyy
niin kuin
koulutiekin koulutienä,
vaikka koulu lakkautettiin jo vuosia sitten.
Metsä joen ympärillä tuoksuu samalta kuin silloin,
kun tasapainon lakeja uhmaten
roikuimme rantatöyräällä
puunoksista kiinni pidellen.
Se kuului kevääseen,
mulahdus virtaavaan veteen,
loiske kumisaappaissa,
kiireinen ja kylmä kotimatka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti