Jotkut asiat pysyvät ennallaan.
Ainakin se talo,
jossa viisivuotiaasta asti olen tahtonut asua.
Olen nähnyt itseni
seisomassa hellan ääressä
esiliina edessäni
lettuja paistamassa.
Olen nähnyt
hillopurkin ja kermavaahtokulhon,
nähnyt
iloisen joukon
lettulautastensa ääressä.
Olen nähnyt
portin sulkeutuvan
ystävien lähtiessä.
Olen nähnyt itseni
istumassa suuressa nojatuolissa
lukulampun valossa
kirja kädessäni,
koira kainalossani.
Jotkut asiat pysyvät ennallaan.
Ainakin se haave,
jota viisivuotiaasta asti olen hellinyt.
2 kommenttia:
Jännää, että sinulla on ollut sama haave noin kauan. Minulla haaveet nimittäin aina vaihtuvat, olen varmaan niin lyhytpinnainen haaveissanikin. Mutta nyt olisi kyllä oikeus ja kohtuus, että voisit päästä tuonne lettuja paistamaan.
Kirjailijattarelle: Ei minullakaan pitkä pinna ole, haaveetkin vaihtuvat usein. Mutta tuon haaveen muistan syntyneen sillä hetkellä, kun kävelin talon ohi hoitotädin kanssa.
Todennäköistä on, että haave heräsi jo ennen kuin täytin viisi vuotta, sillä saman talon ohi kuljettiin jo vuosia aiemmin.
Mutta ainakin viisivuotiaasta asti minulla on elävä kuva itsestäni "sitten isona" tuossa talossa.
Lähetä kommentti