keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Toiveikas




Pienistä pisaroista
se alkaa.

2 kommenttia:

Mari kirjoitti...

Minäkin olen huomannut pienet pisarat. Pysähdyn välillä hetkeksi ja katson vähän pidempään taivaalle, kyllä se tosiaan välillä on jo kirkkaan sininen. Ja välillä pysähdyn kuuntelemaan, kyllä kaupungin huminan keskeltä kuuluu kirkkaasti lintujen laulu. Ja ehkä kaikkein ihaninta on kevättalven auringonlasku, silloin pysähdyn kokonaan. Pehmeä, hämyinen sekoitus helmenharmaita hankia ja ruusunpunaa.

Kamomilla kirjoitti...

Marille: Kevättalven värit - niitä ei voi lakata ihmettelemästä. Taivas on huimaavan sininen ja maailma alkaa olla täynnä ääntä.
Talven pumpulihiljaisuuden tilalla on elämän ääniä.
Ja ne kevättalven illat! Ihan huomaamatta pimeys tulee yhä myöhemmin ja myöhemmin.
Miten joka ikinen vuosi tapahtuvat asiat voivat yllättää yhä uudelleen?:)