Siitä on jo
seitsemän vuotta,
kun ryteikköjä pitkin
taivalsin rantaan.
Siinä järvessä
minäkin olin uinut
silloin, kun sen rannalla
vielä seisoi sauna
ja saunalta johti polku
mummolaan.
Nyt mummolassa asuu
joku muu,
on asunut jo
kaksi vuosikymmentä
ja vuosia päälle.
Puut peittävät näkymän
tieltä talolle
eikä se enää sama talo olekaan.
En minä taloa ikävöi,
en pihaa enkä rantapolkua.
Ikävöin
Miirua, Maijaa ja Tipsua,
mummon valkeaa villatakkia ja
pään ympärille kiedottua huivia.
Ikävöin mummoa ja
mennyttä aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti