Äkkiä muistan
talviset sunnuntait.
Minä ja se minua puolitoista vuotta vanhempi
pulkassa tai potkurissa
lampaantaljan päällä.
Sitten kentän laidalla
kärsimättömänä, jännittyneenä,
kun luistinten nauhat kiristetään.
Ja lopulta jäällä
varovasti, haparoiden.
Silti kerran kävi niin,
että kaaduin ja löin pääni.
Onneksi päässä oli
se vihaamani karvahattu,
jossa oli harmaanruskeaa mokkaa ja turkista,
vaikka olisin tahtonut
valkean, kankaisen hatun,
jossa oli tekoturkisreunus ja päälaella kaksi pompulaa nauhojen päissä.
Sellainen oli sillä tytöllä,
joka muutti Ruotsiin.
Kotona ruoan valmistumista odotellessa
leikittiin kauppaa.
Piirustuspöydän takaa myin
porkkanoita sille kiusankappaleelle.
Kun punaposkiset kotiinpalaajat
istuivat ruokapöytään,
lautaselle nostettiin
jauhelihapihvejä, perunamuusia, kastiketta ja porkkanaraastetta.
Minä rakastin sitä, kun
ruskea kastike levisi porkkanaraasteeseen asti.
Ruoan jälkeen
nukahdettiin
kaikki neljä kyljikkäin.
En tiedä mitään parempaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti